Tuttujen Juttuja – Tarina nro. 6

20 vuotta sitten aloitin lukion vieraalla paikkakunnalla enkä tuntenut koulusta ketään. Heti alussa kaikkien niiden vieraiden kasvojen ympäröimänä esittelin itseni Nooralle. Ja siitä alkoi meidän erittäin kommellusrikas ystävyys.

Niihin aikoihin olin persoonallinen ilmestys, mutta Noora ei siitä välittänyt. Hänelle ei ollut väliä miltä ihminen näyttää vaan millainen se on pohjimmiltaan. Hän on ihminen, joka näkee ”pintaa syvemmälle” eikä muodosta mielipiteitään muiden ennakkoluulojen perusteella. ”Antaa jokaisen kukan kukkia.”

Olette jo saaneet lukea aiemmistakin kirjoituksista Nooran luonteesta ja eritoten päättäväisyydestä. Tähän aiheeseen haluan myös minä kertoa aiheeseen liittyvän tapahtuman.

Lukiossa meillä oli matemaattisten aineiden opettaja, joka ei ollut opiskelijoiden näkökulmasta pätevä. Asia ei edennyt ennen kuin teimme Nooran kanssa adressin, johon kaikki halukkaat lukiossamme sillä hetkellä opiskelevat saivat allekirjoittaa. Veimme adressin suoraan kaupungintalolle koulutoimenjohtajalle. Miten asia lopulta eteni? Kyseinen opettaja ei saanut enää opettaa abiturientteja ja kuten arvata saattaa, ei rehtori ollut kovin tyytyväinen omatoimisuuteemme.

Kaikista kokemistaan vastoinkäymisistään huolimatta Noora ei ole katkeroitunut vaan ne ovat vain vahvistaneet päättäväisyyttä ja periksiantamattomuutta. Hänen tahtonsa ajaa muiden asioita eteenpäin ja auttaa yhteiskuntaa ymmärtämään erilaisuuden olevan rikkaus, on asia, josta meidän kaikkien tulisi ottaa oppia.

Toivon, että jokaisella olisi edes yksi sellainen Ystävä kuin Noora.

Anu, ystäviä ensimmäisestä lukiopäivästä lähtien

Lisää kommentti

Seuraa sosiaalisessa mediassa