tuttujen-juttuja-12

Tuttujen Juttuja – Tarina nro. 12

Isä-ukon mietteitä…

Meidän kahdesta lapsesta Noora oli se, jonka päättäväisyys, sekä asioihin ja ilmiöihin tarttuminen kävi hyvin selväksi jo heti alku- ja nuoruusvuosista asti.

Allekirjoittaneen ei kesämökillämme Kokkolan Trullevin niemellä tarvinnut kahteen kertaan ”narrata” tytärtä bluesin maailmaan, kun jo ´Trullevi-blues´ pyöri c-kasetille talteen myöhempien aikojen käyttöön. Kuunnelkaapa heittäytymistä ja sanavalmiutta, joka liittyi vain ja ainoastaan siihen ohikiitävään hetkeen – spontaanisti!

Meidän perheessä on musiikilla ja laulamisella ollut aina merkitystä ja itse sain tätä kipinää jo lapsuudenkodissani. Nooran molemmat isovanhemmat olivat kuoro-ihmisiä ja tämä musiikki- ja lauluharrastus on myös meidän perheessä jatkunut.

Noora oli jo varhain kiinnostunut myös urheilusta ja varsinkin jääkiekosta.

Kokkolan Hermeksestä tuli silloisille tytöille äärimmäinen fanituksen kohde.

Nooran toinen fanituksen kohde oli toki Tappara ja näiden molempien joukkueiden menestys, harkat, pelaajien siviilitoiminta ja tuomaritoiminta ko. otteluissa, varsinkin Kokkolassa, oli tarkan loopin alla.

Itsekin olen kohtalainen hockey-hemmo, ollut jo kuutisenkymmentä vuotta. Pelejä ja muuta aktiivitoimintaa tällä rintamalla on ollut ”riittävästi”. Eräs episodi Nooran kanssa on jäänyt mieleen, ns. itse aiheutettuna!

Eräässä kaukalopalloturnauksessa Kokkolan Jäähallissa olimme selvinneet jo melkein mitalipeleihin ja Noora kavereidensa kanssa luonnollisesti seuraamassa ja kannusta-massa iskää… mutta, kun iskä ajautui kolmannen kerran ottelussa jäähylle ( omasta mielestä täysin aiheettomasti ) Noora poistui hallista ja totesi kavereilleen; – en tunne tuota # 5!

Ossi,

Nooran isä

Lisää kommentti

Seuraa sosiaalisessa mediassa