puhe vammaistietoisuuden lisäämisestä- noora koponen

Puhe vammaistietoisuuden lisäämisestä Espoolaisessa varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Syyskuun alussa olin Helsingissä avaamassa Suomen Vammaisfoorumin järjestämää tilaisuutta, jossa julkistettiin vammaisille henkilöille ja heidän läheisilleen vuosina 2016-2018 teettämän kyselyn tulokset siitä, miten vastaajat ovat kokeneet, että heidät on elämässään kohdattu.

Onko heidät kuultu?

Onko heidät nähty?
Kyselyn tuloksista tehtyjen raporttien perusteella vammaisten lasten ja nuorten oikeudet toteutuvat heikosti. Erityisesti alle 16-vuotiaiden oikeudet toteutuvat huonommin, kuin muissa ikäryhmissä. Ongelmia oikeuksien toteutumisessa on etenkin osallisuutta vahvistavissa palveluissa, sekä – oikeudessa oppimiseen.

Jopa vammaisten oikeutta elämään oli kyseenalaistettu.

Kyselyn tulokset tuovat näkyväksi osin vaietun ongelman siitä, että Suomen ratifioimasta YK:n vammaissopimuksesta huolimatta, vammaisten lasten ja nuorten oikeudet eivät toteudu.

—-

Viikko sitten olin kävelyllä esikoiseni kanssa, hän on autisminkirjolla. Hän oli iloisella mielellä, nautti vapaasta iltapäivästä ja vipsutteli sormiaan onnellisesti. Sain monta halausta, ja usean kerran kuulla sanan ”äiti” nuorelta, joka puhuu harvoin.

Ohitsemme kulki joukko nuoria. Hetken tuijotettuaan he alkoivat nauraa ja ohi kuljettuamme matkia meitä.

He alkoivat leikkiä keskenään sitä, kuka matkii vammaista parhaiten. Yksi heistä huusi peräämme;

”Oletko sä vähän vammainen?”

Joskus vastaamme tulee pienempiä lapsia, jotka saattavat jäädä ihmettelemään, miksi olemme erilaisia kuin he. Saatan kysyä heiltä silloin ystävällisesti ”onko sinulla jotain kysyttävää? Mitä sinä mietit?”

Haluan antaa lapselle mahdollisuuden ymmärtää erilaisuutta.

Siksi tämä aloitteeseen annettu vastaus ja vastauksessa luvattujen toimenpiteiden toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää. Sillä vastuu siitä, miten lapsemme ja nuoremme osaavat suhtautua erilaisuuteen on meillä.

Ei kenelläkään muulla.

Haluan kiittää Espoon vammaisneuvostoa antamastaan lausunnosta aloitteeseen ja huomioista virkamiesvastauksen tueksi.

Ja haluan antaa myös Sydämellisen Kiitoksen virkamiehille siis siitä, että haluatte jatkossa edellyttää, että kaikissa Espoon varhaiskasvatus- ja perusopetusyksiköissä tullaan käsittelemään vammaisuutta erikseen omana aiheenaan, opetussuunnitelman lisäksi.

Ehkä sellainenkin kävelylenkki vielä tulee, jossa voimme olla yhdenvertaisia.

On tärkeää, että virkamiesvastauksessa edellytettyjen käytäntöjen toteutuminen myös varmistetaan ja tätä seurataan, ja siksi jätän vielä toivomuksen, joka on jaettu teille numerolla 4:

“Valtuusto toivoo, että Espoon kaupunki seuraa aktiivisesti sen toteutumista, että kaikissa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yksiköissä käsitellään vammaisten yhdenvertaisuutta opetussuunnitelman lisäksi erityisesti jonain tiettynä päivänä ja tuo tämän toteutumisesta tiedon myös lautakunnille vuosittain.”

Kiitos

Lisää kommentti

Seuraa sosiaalisessa mediassa