Puhe Vammaispalvelujen määrärahojen riittävyydestä ja tärkeydestä

”Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Viime kesäkuussa jätimme valtuutettu Pinja Niemisen, sekä 23:n muun valtuutetun kanssa kysymyksen vammaispalvelujen määrärahojen riittävyydestä.

Määrärahojen riittävyys.

Tähän lauseeseen törmäämme vammaispalveluista puhuttaessa lähes poikkeuksetta. Termi saattaa jopa turhauttaa, puhummehan palveluista, jotka maksavat paljon. Ja kun puhumme palveluista, saatamme unohtua ajattelemaan, että puhumme jostain ylimääräisestä, kuormittavasta menoerästä.

Vammaispalveluihin sisältyy kaksi tärkeää asiaa; niin vammaiset ihmiset, kuin heidän elämän mittaiset palvelunsa. Itseäni osittain jopa häiritsee sana ”palvelut”, sillä kaiku tällä sanalla on epäilemättä enemmän passaava. Avaisin mielelläni sanan ”palvelut”  tarkoittamaan apua.  Apua – ja tukea, selvitäkseen arjessa.

Kaksi vuotta sitten olin oman työnkuvani puolesta Kelan järjestämässä koulutuksessa, jossa käsiteltiin vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen uudistumista. Meille esiteltiin kriteerejä, joilla kuntoutusta voidaan myöntää. Kelan asiantuntijalääkäri esitti meille seuraavan kysymyksen; ”Minkälaisia palveluita niin pahasti kehitysvammainen ihminen tarvitsee, joka ei ole enää läsnä omassa elämässään?”

Joka ei ole enää läsnä omassa elämässään.

Voiko ihminen olla… olematta läsnä omassa elämässään? Juuri tästä syystä, meidän on niin tärkeää puhua vammaispalvelujen tarpeesta ja palvelujen laadun onnistumisesta! Meidän Espoossa on varmistettava, että jokainen vammainen ihminen, voi olla läsnä omassa elämässään.

Viime keskiviikkona Ylen A-studiossa keskusteltiin vammaispalvelujen kilpailuttamisesta. Keskustelussa haastattelija Markus Liimatainen kysyi Helsingin kaupungin vammaistyön ostopalvelupäällikkö Minna Eroselta; ”Kuunteletteko te ihan oikeasti näitä ihmisiä?” Tässä kohtaa haluaisin pyytää jokaista myös täällä tahollansa miettimään, kuuntelenko oikeasti, vammaista ihmistä?

Haastattelussa mukana ollut kehitysvammainen, Lyhty ry:n kulttuuripajassa työskentelevä Sami Helle murtui kyyneliin sanoen; ”mä pelkään, että multa menee ne ihmiset, jotka mulle on läheisiä.. alta.” ”Tuntuu, että tässä ei oo yhtään valinnanvapautta. Ei oo ollu koko mun elämän aikana.”

Olen hyvilläni siitä, että ensi vuoden talousarvion valmistelussa Espoossa, on nyt luvattu ottaa huomioon tämän vuoden budjetissa ilmennyt vaje vammaispalvelujen määrärahoissa. Meidän on yksinkertaisesti varmistettava, että espoolainen, vammainen ihminen, lapsi tai aikuinen, ei joudu pelkäämään, että palvelujen heikentymisestä tai määräraha vajeesta johtuen, hän on vaarassa menettää ympäriltään omat läheiset ihmisensä.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *