noora-koponen-vihreät

Puhe aistiärsykkeisen esteettömyyden turvaamisesta

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Haluan lämpimästi kiittää Espoon virkamiehiä vastauksesta aloitteeseeni. Sen lukeminen antoi toivoa siitä, että Espoo haluaa aidosti olla aistiesteettömyyden toteuttamisessa edelläkävijä. Tämä valtuustotason aistiesteettömyysaloite on tietojeni mukaan Suomessa ensimmäinen laatuaan ja eri järjestöt ovat myös esittäneet aistiesteettömyyttä seuraavan hallituskauden yhdeksi kärkihankkeeksi.

Jos aistiärsykkeistä esteettömyyttä halutaan toteuttaa ja suunnitella tulevissa tilaratkaisuissa ja peruskorjauksissa onnistuneesti, on jokaisen sitä työtä tekevän ymmärrettävä aukottomasti, mitä kaikkea aistiesteettömyys on.

Se on rakennusten ja tilojen turvallisuutta. Aistiesteettömissä tiloissa Jokaisen on hyvä ja helppo hengittää. Tilojen valot eivät saa sattua silmiin. Ryhmätilojen ja luokkahuoneiden kalusteet eivät saa aiheuttaa sitä, että koulunkäynti vaikeutuu tai että paikallaan ei ole hyvä olla. Mihinkään ei saa sattua.

Tilat eivät saa aiheuttaa oppimista haittaavaa liiallista melua, eivätkä ne saa aiheuttaa sitä, että kouluruokaa ei ehdi syödä rauhassa.

Aistiesteettömyyden toteuttamisessa tarvitaan luovia ja lapsilähtöisiä tilaratkaisuja. Tarvitaan pieniä ja rauhallisia tiloja, mutta myös isompia tiloja. Kaikki aistiärsykkeistä kärsivät lapset eivät tarvitse pienryhmiä tai pieniä tiloja, mutta he tarvitsevat heitä kasvattavan henkilökunnan ymmärrystä ja viisautta tarpeilleen siinä, minkälainen ryhmäyttäminen palvelee heitä parhaiten.

Ja he tarvitsevat heitä kasvattavien aikuisten ymmärrystä siinä, että heitä osataan kuulla, nähdä ja kohdata tarpeineen ja perheineen. Ja lapset tarvitsevat sitä, että kaupungin henkilöstön esimiehet, te virkamiehet, ja me valtuutetut tänään täällä ymmärrämme sen mitä aistiesteettömyys oikeasti on ja sitoudumme tukemaan ja toteuttamaan sitä.

Hyvät virkamiehet. Olette vastauksessa aloitteeseeni todenneet, että Espoo kiinnittää tulevaisuuden hankinnoissa aikaisempaa enemmän huomioita akustoiviin kalusteisiin ja materiaaleihin, jotka mahdollistavat tilojen jakamisen ja pienryhmätoiminnan. Tämä on erinomaisen hienoa.

Lisäksi olette vastanneet, että Espoon kaupunki toteuttaa aistiesteetöntä varhaiskasvatusta pedagogisesti tarkoituksen mukaisissa ryhmissä niin, että ne edistävät lasten ja aikuisten keskittymistä sekä lapsilähtöistä toimintaa. Ja että erityisryhmiä ja pedagogisesti vahvistettuja ryhmiä on jokaisella palvelualueella, ja niihin sijoitetaan tuen tarpeen vaatiessa myös aistiyliherkkyydestä kärsiviä lapsia. Hienoa, tämä on syytä muistaa.

Minun on kuitenkin mainittava, että aloitteeseen annetun vastauksen julkistamisen jälkeen olen saanut huolestuneita yhteydenottoja kaupungin henkilöstön taholta, jossa huoli on suuri mm. juuri siitä, että ryhmiä ei ole aina toteutettu edellä mainitsemiani lapsilähtöisiä tarpeita huomioiden. Tai esimerkiksi niin, että oppilaat ehtisivät ruokatunnilla syödä istuen, ja rauhassa.

Jos tilanne kentällä henkilökunnan silmin näyttää tältä, meidän kannattaisi ehkä kysyä heiltä;

”Mitä teidän mielestänne olisi hyvä tehdä?”

On hienoa, että Espoo on kuluneen kesän aikana aloittanut psykologien osaamisen kartoittamisen aistiesteettömyysasioissa ja vapauttanut toimintaterapeuttien konsultaatiomahdollisuudet nyt myös erityisopettajien käyttöön. Myös henkilökunnan osaamista lisätään vastauksen mukaan koulutuksilla, jotta aistiyliherkkien lasten tarpeet tunnistettaisiin entistä paremmin.

Hyvät valtuutetut, tämä on sitä aitoa edelläkävijyyttä.

Oma poikani, jonka arjen sujuvuuden kannalta aistiesteettömyys on edellytys, on kerran kirjoittanut:

”Jokainen on omituinen. Jokaisella on omat juttunsa.”

Sallitaan ja annetaan tähän mahdollisuus jokaiselle espoolaiselle lapselle ja nuorelle. Pidetään huoli siitä, että kaikki omituisuudet mahtuvat mukaan ja niitä ymmärretään espoolaisessa varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa.

Lopuksi jätän seuraavan toivomuksen valtuustolle:

Valtuusto toivoo, että opetus- ja varhaiskasvatusta toteuttavien työntekijöiden täydennyskoulutuksen sisällön suunnittelemiseksi kuullaan myös opettajien, kouluavustajien ja kouluissa työskentelevien sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tarpeita, jotta he pääsevät näin vaikuttamaan ja esittämään toiveitaan aistiesteettömyyden suunnittelussa ja toteuttamisessa, sen kokemustiedon avulla, joka heillä kaupungin nykytilanteesta on.

Lisää kommentti

Seuraa sosiaalisessa mediassa