”Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
Espoon vammaispalvelut ovat kiireellisen avun tarpeessa, ja tämä tosiasia meidän on yksinkertaisesti nyt tunnustettava. Itselleni, ja vihreälle ryhmällemme oli erittäin tärkeää, että vammaispalvelut saavat nyt lisää määrärahoja. Vammaispalveluissa olevat ongelmat on tunnistettava. Ongelmien ratkaisun avaimet on löydettävä, ja ne on löydettävä pian.
On aivan selvää, että vammaispalvelut tarvitsevat lisää määrärahoja. Vammaispalveluiden asiakasmäärä kaupunkitasolla on verrattain pieni, mutta tuen tarpeiltaan todella suuri. Ja, hyvät valtuutetut ja virkamiehet – niin sen kuuluukin olla. Vammaisten ihmisten kuuluu saada arkeensa toisinaan runsaastikin apua ja tukea.
Mutta itse vammaispalveluiden asiakkaiden lisäksi apua tarvitsevat myös vammaispalvelun Työntekijät. Heidän työtaakkansa on ollut jo liian pitkään tarpeettoman suuri, ja he ovat juuri niitä, jotka saavat vihaista, turhautunutta, itkuista ja pelokastakin palautetta väsyneiltä omaisilta. Onko vammaispalvelun työntekijöitä kuultu riittävästi siinä, minkälaisilla keinoilla he kokisivat tilanteen mahdollisesti helpottuvan?
Vammaispalveluiden tuottamat palvelut ja palvelutarpeen arviot voivat vaativuudeltaan ja työmäärältään vaihdella runsaastikin, ja jonkinlaista maksimimäärää työntekijät tähän kaipaavat, aivan samalla tavalla, kuin lastensuojelussakin on.
Haastetta entisestään lisää vielä se, että vammaissosiaalityötä ei sellaisenaan juuri opeteta korkeakouluissa, vaan se on ala, jota opitaan kyseistä työtä tehdessä. Ongelmien ratkaisussa keskustelua työntekijöiden kanssa siis tarvitaan, ja heidän kuulemistaan pitää parantaa.
Määrärahojen riittävyys siis puhututtaa jälleen. Korjaantuvatko sillä kaikki vammaispalveluiden ongelmat? Eivät tietenkään. Saavatko määrärahat työntekijät jaksamaan paremmin?
Todennäköisesti. Helpottaako se oikea-aikaisten ja oikeanlaisten tukitoimien myöntämistä vammaisille ja heidän perheilleen? Ilman muuta. Espoolaisten vammaisten perheineen tulee saada elää tasa-arvoisempaa elämää.
Ymmärrys ja asenteet, ne ovat kaiken päätöksenteon perusta. Siksi meidän kaikkien niin tänään täällä, kuin itse kentällä tulee ymmärtää, mitä kaikkea vammaisuus elämässä voi olla ja tarkoittaa, ja minkälaisella avulla siihen kaupungin tulee vastata. Ja että jokainen vammainen ihminen on oikeuksineen aivan samanarvoinen, kuin kuka tahansa pieni tai suuri ihminen.
Kiitos.”
Comments