Suomi tarvitsee työtä, yrittäjyyttä ja kasvua – 9 vihreää keinoa työllisyyden paranta­mi­seksi

Kestävällä talouspolitiikalla mahdollistamme suomalaisten hyvinvoinnista huolehtimisen. Suomi tarvitsee lisää työtä ja tuottavuutta, kasvua sekä elinvoimaa. Vain niin turvaamme hyvinvointivaltiomme palvelut ja varmistamme, että jokaisesta voidaan pitää huolta. Tarvitsemme korkeatasoista osaamista, hyvinvoivia työntekijöitä, yrittämistä sekä reilua kilpailua. Tehdyn työn tulee olla tuottavaa ja meidän tulee onnistua luomaan vakaita ja houkuttelevia olosuhteita niin kotimaisille kuin kansainvälisille sijoittajille. Suomessa jokaisella tulee olla mahdollisuus ja oikeus työkykynsä mukaiseen työhön ja siitä saatavaan reiluun korvaukseen.

Julkisen talouden kestävyysvaje on riski hyvinvointipalvelujen järjestämiselle ja toimeentulon takaamiselle erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien osalta. Suomen väestöllisen huoltosuhteen ennustetaan heikkenevän merkittävästi aina 2070-luvulle asti. Samaan aikaan työikäisen väestön määrä vähenee myös absoluuttisesti. Pelkästään 2030-luvulle tultaessa tulisi työllisiä olla 100 000 enemmän kuin vuonna 2019, jos veroastetta ei haluta nostaa eikä julkista velkaa lisätä tulevien sukupolvien taakaksi.

Tarvitsemme pikaisesti niin rakenteellisia muutoksia kuin myös lisää osaajia ja kasvavia yrityksiä, joilla on uskallusta, halua ja kykyä palkata uusia työntekijöitä. Suomen työllisyysaste on noussut viime vuosien aikana. Työttömien työnhakijoiden määrä on laskenut viime vuodesta ja uusia avoimia työpaikkoja on enemmän kuin vuosi sitten. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, vaan toimia tarvitaan lisää tehdyn työn määrän ja arvon kasvattamiseksi.

Käymme läpi yhdeksän vihreää toimea, joilla tilannetta voitaisiin edelleen kohentaa.

Työttömyys­turvan sitominen suhdantei­siin, eroon kannustin­lou­kuista ja perustu­lolla turvaa yllättä­viin tilanteisiinTyöttömyysturvan tarkoitus on varmistaa, ettei ihminen putoa tyhjän päälle jäädessään työttömäksi. On kuitenkin poliittinen valinta, miten työttömyysturva järjestetään – helppoa sen uudistaminen ei ole, mutta myös työttömyysturvaa on uskallettava tarkastella kestävästi. Työntekijän kannalta reilu malli olisi sellainen, jossa käytettäisiin suhdanteisiin sidottua lisää: ansioturvan kesto pitenisi silloin, kun taloudella menee laskusuhdanteessa huonosti ja lyhenisi hieman, kun Suomi on nousukaudella ja avoimia työpaikkoja on runsaasti saatavilla. Tätä mallia kannattavat myös monet taloustieteilijät. Myös ansioturvan euroistaminen on varteenotettava vaihtoehto, jota vihreät ovat kannattaneet jo aiemminkin.

Lisäksi tulee pitää huolta siitä, että Suomessa työn vastaanottaminen ja tekeminen on aina kannattavaa. Pahimmillaan suomalainen vero- ja sosiaaliturvajärjestelmän on mutkikas sokkelo, jossa ihmisellä on taloudellisesti edullisempaa olla tekemättä työtä kuin ottaa sitä vastaan ja tehdä. Näitä tuloloukkuja on sekä perheellisillä että osa-aikatyötä tekevillä pienituloisilla, kun kokoaikatyöhön siirryttäessä veroprosentti ja päivähoitomaksut nousevat työttömyysetuuksien ja asumistukien laskiessa. Myös ulosoton asiakkaat jäävät helposti loukkuun, sillä monet sosiaaliturvaetuudet eivät edes tunnista ulosottoa osana tulonmenetystä. Perustulo toisi helpotusta nykyiseen pirstaleisuuteen, ja sen käyttöönoton valmistelu vaatii meiltä vain uskallusta.

Yritysten toimintae­del­ly­tyk­siin panosta­malla lisää työtä ja elinvoimaaYritykset toimivat hyvinvointiyhteiskuntaamme rahoittavana kivijalkana ja luovat työpaikkoja, hyvinvointia ja osallisuutta. Tarvitsemme erikokoisia yrityksiä aina mikro- ja pk-yrityksistä suuriin kansainvälisiin veturiyrityksiin, jotka osaltaan toimivat mahdollistajana pienempien yritysten kasvulle sekä kansainvälistymiselle. Suomen tuleekin kunnianhimoisesti pyrkiä luomaan erilaisille ja erikokoisille yrityksille toimintaedellytyksiä ja kasvumahdollisuuksia sekä tukea koronapandemiaan liittyneiden rajoitustoimien vuoksi kärsineitä yrityksiä.

Uusien työpaikkojen syntymistä mikroyrityksiin voidaan tukea esimerkiksi ensimmäisen työntekijän työnantajamaksujen huojennuksella ensimmäisen työskentelyvuoden ajan tai kohdistamalla palkkatukea mikroyrityksiin.

Ottamalla käyttöön ansiosidonnaisen työttömyysturvan yhdistelmämallin tuotaisiin yrittäjien sosiaaliturvan lähemmäs muun väestön sosiaaliturvaa. Näin voitaisiin madaltaa kynnystä ryhtyä yrittäjyyteen ja asettaisi yrittäjät oikeudenmukaisempaan asemaan yhteiskunnassamme.

Suomesta houkutte­leva maa sijoitta­jilleSuomalaiset yritykset tarvitsevat sijoittajia kasvaakseen ja luodakseen globaaleja menestystarinoita. Investoinnit suuntautuvat maihin, joissa on kykyä ja osaamista ja joiden sääntely- ja verotusympäristö on selkeä, vakaa ja johdonmukainen. Niin kotimaisten kuin kansainvälistenkin sijoittajien tulee nähdä Suomi otollisena maaperänä rakentaa uusia kansainvälisiä menestystarinoita.

Nykylainsäädäntö ei tunnista esimerkiksi aktiivisen omistajuuden keskeistä merkitystä yritystoiminnalle. Nykylainsäädännössä ei ole pykälää, joka mahdollistaisi enkelisijoittajille pysyvän oleskelun Suomessa – ulkomaalaislaki sisältää kyllä oleskeluluvan myöntämistä koskevat menettelysäännöt kasvuyrittäjille ja erityisasiantuntijoille, mutta ei omaa menettelyään omistajaroolissa toimiville ns. enkelisijoittajille. Kuitenkin juuri enkelisijoittajat ovat riskipääomaa, näkemyksellisyyttä ja kansainvälisiä verkostoja tuovia ja monen esimerkiksi uuteen teknologiaan keskittyvän kasvuyhtiön elinehto. Miksi emme toivottaisi näitä osaajia tervetulleiksi Suomeen? Lainvalmistelu uuden, erityisesti teknologia-alan työntekijöitä ja enkelisijoittajia koskevan oleskelulupamenettelyn luomiseksi ulkomaalaislakiin tulisikin käynnistää viipymättä.

On myös luotava edellytyksiä kotimaisten pääomasijoitusmarkkinoiden kasvulle ja kansainvälistymiselle – on varmistettava, ettei järjestelmämme luo esteitä kotimaisten ja ulkomaisten pääomien kanavoitumiselle suomalaisten pääomasijoitusrahastojen kautta startupeille ja kasvuyrityksille. Tämä on tärkeää, jotta pääomasijoittajat voivat tuoda rahoituksen lisäksi myös riskinottokykyä, skaalautumisosaamista ja verkostoja suomalaisille yrityksille.

Työnperässä liikkumista helpotettavaTyötä ei aina löydy oman asuinpaikan läheltä. Päätös muuttaa työn perässä on aina iso – ja saattaa muodostua perheen tai taloudellisen tilanteen kannalta haastavaksi. Kyselytutkimusten mukaan vain seitsemän prosenttia 25–64-vuotiaista suomalaisista olisi halukas muuttamaan työn perässä toiselle paikkakunnalle. Haluttomuus muuttaa on inhimillistä, mutta jähmettää työmarkkinoita: yritykset eivät saa työntekijöitä, eivätkä työttömät löydä työpaikkoja. Siksi se on kansantalouden kannalta ongelma. Kansainvälisesti vertailtuna Suomi on kuitenkin dynaaminen talous, ja aiemmin täällä on muutettu ahkerasti. Työn perässä liikkumista tulisikin helpottaa kehittämällä liikkumisavustusta sekä poistamalla asuntokauppojen varainsiirtovero silloin kun kyseessä on työn vastaanottamisesta johtuva muuton tarve.

Opintotu­ki­ra­joja nostettavaOpintotuen tulorajojen nosto parantaisi paitsi opiskelijoiden toimeentuloa, myös työllisyyttä. Työvoimapula on monilla aloilla vakava uhka kasvun kestävyydelle ja talouden toipumiselle koronakriisistä, eikä opiskelijoiden osuutta työvoimasta tule vähätellä. Opiskelijat työskentelevät usein henkilöstöpulasta kärsivillä palvelualoilla, joilla opiskelijoiden työpanos on korvaamaton.

Tällä hetkellä liian tiukat tulorajat koituvat esteeksi opiskelijoiden ansiotyölle, mikä heikentää paitsi opiskelijoiden hyvinvointia, myös lisää opintotuen takaisinperintää. Opiskelijoita tulisikin rohkaista ansiotyöhön niin halutessaan varmistamalla, että tukirajat pysyvät riittävän korkeina. Samalla on kuitenkin huolehdittava myös opiskelijoiden riittävästä sosiaaliturvasta.

Opintotukirajoja on korotettu vuoden 2022 ajaksi koronapandemian vuoksi, mutta katsomme, että opintotukirajoja tulisi nyt nostaa pysyvästi.

Työperäistä maahanmuuttoa hyödynnettäväOn selvää, että väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen heikentyessä tarvitsemme osaajia ulkomailta. Jotta voimme jatkossakin ylläpitää hyvinvointivaltiota ja sen palveluita, tulee työ- ja osaamisperusteista maahanmuuttoa lisätä merkittävästi. Vuoteen 2030 mennessä tulisi tavoitella noin 80 000–100 000 henkilön lisäystä työikäiseen väestöön työ- ja osaamisperusteisen maahanmuuton keinoin.

Työperäisen maahanmuuton esteitä tulee purkaa ja vetovoimatekijöitä vahvistaa, jotta yhä useampi voisi rakentaa elämänsä Suomeen. Esimerkiksi työlupien tarvehankinnasta luopuminen sekä oleskeluluvan saannin helpottaminen edistäisivät työntekijöiden tuloa Suomeen. Yksi merkittävä keino, jolla hallitus edistää työperäistä maahanmuuttoa on kansallisen D-viisumin käyttöönotto. Sen myötä esimerkiksi erityisasiantuntijoiden, kasvuyrittäjien, opiskelijoiden ja tutkijoiden maahantuloa helpotetaan. Tulevaisuudessa viisumia tulisi laajentaa koskemaan yhä laajempaa joukkoa tulijoita.

Samalla on edistettävä Suomessa jo asuvien ulkomaalaisten pääsyä osaksi työelämää. Tähän tarvitaan laadukkaita kotoutumispalveluja, mahdollisuuksia kielen oppimiseen sekä syrjinnän vastaista työtä. Esimerkiksi kuntien tulisi ottaa käyttöön anonyymi rekrytointi yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi. Tällaiset tehokkaat ja hyvät kokeilut on aika vakiinnuttaa.

Hyödynne­tään täsmätyö­ky­kyisten työpanosta paremminKukaan ei ole työkykynsä vuoksi riittämätön, ja siksi meidän pitäisikin puhua osatyökykyisyyden sijaan täsmätyökykyisyydestä. Yli puolella miljoonalla suomalaisela sairaus tai vamma vaikuttaa heidän työhönsä tai mahdollisuuksiin saada työtä.

Täsmätyökykyisyydestä ei ole määritelmää, joka olisi yhteisesti hyväksytty ja tähän moninaiseen ryhmään kuuluu niin vammaisia, pitkäaikaissairaita, elämänkriisin kokeneita ja niitä, joiden työkyky on alentunut jonkin muun syyn takia. Yleisimmät työkyvyn heikkenemistä aiheuttavat syyt ovatkin masennus sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet.

Meidän tulee tarttua haasteeseen niin, että täsmätyökykyiset ja vammaiset saavat paremmat työolosuhteet. Jo pelkästään työtä mukauttamalla työkyvyn alentuma ei usein vaikuta työpanokseen. Meidän on kasvatettava työpaikan muutostöiden ja apuvälineiden hankintojen tukimäärää ja sujuvoittaa järjestelytuen saamista työnantajille. Järjestelytuen muutoksissa on tärkeää korottaa esimerkiksi toisen työntekijän antaman avun korvattavaa tuntimäärää tuntuvasti. Tämä toisen työntekijän antama tuki on tärkeää, jotta täsmätyökykyisen työnteon edellytykset paranee.

Muitakin lääkkeitä on tarjolla: palkkatuen kehittäminen ja täsmätyökykyisten ihmisten työllistämisehtojen lisäämisellä voitaisiin saada uutta tuulta työllisyyden purjeisiin. Vaikka hallitus valmistelee yhtä suurimmista työllisyyspalvelujen uudistusta aikoihin, myös pienemmät, tehokkaat täsmätoimet on tunnistettava ja otettava käyttöön.

Työhyvin­voin­tiin ja mielenter­vey­teen panosta­malla lisää tuottavuuttaTyöhyvinvointi on merkittävä työllisyyteen vaikuttava tekijä. Panostamalla työntekijöiden jaksamiseen ja hyvinvointiin voidaan ehkäistä esimerkiksi sairaspoissaoloja, loppuunpalamista ja alan vaihtoa sekä houkutella uusia työntekijöitä.

Olemme keskellä mielenterveyskriisiä, jonka hintalappu on vuosittain noin 11 miljardia euroa – inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan! Vähintään joka viides suomalainen kokee vuoden aikana mielenterveyden häiriöitä ja joka viides sairastuu elämänsä aikana masennukseen. Tämä heijastuu rajusti myös työelämään ja työllisyyteen. Tällä hetkellä yli puolet työkyvyttömyyseläkkeistä on mielenterveysperustaisia.

Ihmisten hyvinvoinnin, mutta myös työ- ja talouselämän kannalta on olennaista, että mielenterveyspalveluihin tehdään tuntuvia lisäpanostuksia. Oikea-aikaisuus on mielenterveyden häiriöitä hoidettaessa kultaakin kalliimpaa – kun apua on saatavilla ajoissa, ehkäistään ongelmien pitkittymistä ja kärjistymistä. Siksi onkin tärkeää, että erityisesti perustason palvelut saadaan kuntoon, vaikka on selvää, että panostuksia mielenterveyteen tarvitaan kaikilla hallinnon tasoilla.

Varhais­kas­va­tus­mak­suja huojenta­malla paranne­taan naisten työllisyyttä ja perheiden hyvinvointiaVarhaiskasvatusmaksujen madaltamisella kasvatetaan työllisyyttä ja lisätään varhaiskasvatuksen osallistumisastetta sekä perheiden hyvinvointia. Työn vastaanottamiseen littyvät kannustimet kasvavat, minkä avulla erityisesti naisia saadaan työelämään, sillä hoivavastuut jakautuvat Suomessa edelleen epätasaisesti sukupuolten kesken.

Maksujen madaltaminen helpottaisi myös erityisesti vähävaraisten perheiden arkea ja vähentäisi lapsiperheköyhyyttä. Yhä useammat perheet pääsisivät matalampien maksuluokkien sekä nollamaksujen piiriin ja rahaa jäisi varhaiskasvatusmaksujen sijaan muuhun kuluttamiseen.

Maksujen alentaminen vahvistaisi myös lasten oikeutta varhaiskasvatukseen. Yhä useampi lapsi pääsisi laadukkaan varhaiskasvatuksen ja sen oppien piiriin, mikä edistää lasten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, ehkäisee syrjäytymistä ja tukee huoltajia kasvatustyössä.

Noora Koponen & Sofia Virta