”Esteettömyys on edelleen meille asia, joka edustaa mielikuvissamme ensisijaisesti ramppeja, matakakynnysbusseja tai luiskoja. Avoimia tiloja, joissa ei ole liian korkeita kynnyksiä, tai kynnyksiä lainkaan.
Esteettömyys on asia, jonka kokonaisvaltainen ymmärtäminen on edelleen kesken.
Virkamiesvastauksen ensimmäisessä kappaleessa todetaan, että ympäristö tai yksittäinen rakennus on esteetön silloin, kun se on kaikkien käyttäjien kannalta toimiva, turvallinen ja miellyttävä käyttää. Terveydenhuollon kaikille asiakkaille halutaan tarjota helposti käytettäviä ja sujuvia palveluja.
Kirjaus on oivallinen ja juuri sellainen, johon meidän tuleekin pyrkiä.
Esteettömän ympäristön toteutumiseksi eivät kuitenkaan luiskat, avarat tilat tai opastamiseen lainassa oleva laboratorion työntekijä vielä riitä. Siksi esteettömyydestä on tärkeää puhua täällä juuri nyt.
Kun valtuustokysymyksessa tiedustellaan sitä, mitä Espoo aikoo tehdä yhdenvertaisten palvelujen kehittämiseksi, haluaisin itse tiedustella lisäksi, mitä Espoo tekee yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi?
Saamassamme vastauksessa hyvää on se, että esiin tulleista, fyysisistä ympäristön ongelmista ja digitalisaation haasteista ollaan tultu tietoisiksi ja niihin halutaan puuttua.
On syytä kuitenkin muistaa, ja ennen kaikkea ymmärtää, että esteettömyys on myös sosiaalista ja aistillista. Esteettömyys on sitä, että kenenkään korviin, silmiin tai kehoon ei satu silloin, kun hän odottaa vuoroaan lääkärille. Ja esteettömyys on sitä, että kukaan ei koe niin, että hänen kielensä, tai puhumattomuutensa, olisi ongelma tarvittavan hoidon tai palvelun onnistumiselle.
Palvelutapahtumaan sisältyy aina erilaisia kohtaamisia ja kontakteja, kuten vastauksessakin aivan oikein todetaan. Näitä kohtaamisia tulisi aina helpottaa niin, että asiakasta ei muokata sopivaksi vastaanotolle, vaan vastaanottoa muovataan sopivaksi asiakkaalle.
Riittävän selkeät ja yksinkertaiset ohjeet ja viestit, henkilökunnan kyky kohdata eri tavoin kommunikoiva tai käyttäytyvä lapsi, nuori tai aikuinen. Halu tarjota puhetta tukevia kommunkaatiokeinoja ja mahdollisuuksia. Ja halu osoittaa, että haluamme ymmärtää juuri sinua.
Haluankin nyt kysyä, olisiko se mahdollista? Että jo lähitulevaisuudessa jokaisen vastaanottotilan seinältä löytyisi vaikkapa pieniä kuvia? Keinoja, joilla jokainen puhumatonkin voisi kertoa, mitä hän tänään tarvitsee?
Esteettömyys on loppujen lopuksi asenne ja sen asenteen löytäminen ja toteuttaminen vaatii vain halua.
Lopuksi jätän vielä toivomuksen;
Valtuusto toivoo, että terveyspalveluiden toimipisteiden esteettömyyttä ja saavutettavuutta kartoitettaessa selvitetään myös sosiaalisen esteettömyyden, mm. puhetta tukevien kommunikointikeinojen toteututuminen ja että sosiaalisen esteettömyyden saavutettavuutta parannetaan muun esteettömyyden kehittämisen yhteydessä.”
コメント