eduskuntavaalit 2015

Mietteitä ehdokkuudesta…

En koskaan ajatellut päätyväni politiikkaan tai että tavoittelisin kansanedustajuutta. Toisaalta en myöskään ajatellut viedessäni lasta kouluun, että hän voisi jäädä paitsi tarvitsemastaan opetuksesta.

Kirjoitin sosiaaliseen mediaan mielipidekirjoituksen Tehdään Nuutin haaveesta totta!, jossa kritisoin Kataisen hallituksen tekemää linjausta koskien erityisopetusta. Linjaus olisi tarkoittanut laskennallisten opetusryhmäkokojen suurentumista ja tätä kautta henkilökohtaisen avun menettämistä. Perustin kansalaisadressin nimeltä Erityistukea tarvitsevien lasten oikeus oppimiseen turvattava!. Adressi keräsi yli 25 000 nimeä. Tapasin opetusministeri Krista Kiurun, ja lopulta linjaus kumottiin. Erityisopetukseen päädyttiin suuntaamaan 10 miljoonaa euroa lisärahaa.

Koska linjauksen kohteena oli puolustuskyvyttömien, erityistukea tarvitsevien lasten oikeuksien ja elämänlaadun unohtaminen, ei oma oikeudentajuni ja arvomaailmani ymmärrys enää riittänyt. Jostain sain voimaa ja rohkeutta. Toisaalta en ole varma, olinko vain tarpeeksi vihainen äiti. Tukijoukkojen tärkeyttä ei voi tarpeeksi korostaa.

Erilaisuutta pitää kunnioittaa, erilaisuus pitää sallia. Lapsia kuuluu kunnioittaa. Heidän onnellisuutensa on myös meidän tulevaisuutemme. Jokaisella on yksi lapsuus. Ainoa lapsuus, joka valmentaa ja opettaa elämään. Haluan olla erityisryhmien puolestapuhuja. Varhainen tukeminen on hyvinvointiyhteiskunnan perusta, kaikkien ihmisryhmien kohdalla.

Uskon, että kukaan ihminen ei synny ilkeäksi tai rasistiseksi. Arvojen muovautuminen ja maailmankatsomuksen kehittyminen ovat seurausta siitä, mitä me vanhempina ja yhteiskuntana lapsille opetamme. Samalla tavalla uskon, ettei kukaan poliitikko tee tahallaan ihmisiä syrjiviä päätöksiä. Tai ainakin valitsen uskoa niin. Päätettävät asiat ja niiden seuraukset pitää vain ymmärtää. Se on yksi syy, miksi minä olen ehdolla kansanedustajaksi kevään 2015 eduskuntavaaleissa. Haluan auttaa päättäjiä ymmärtämään.

Sillä, minkä luontoinen henkilö minä olen, tai mitkä ovat minun harrastukseni, ei mielestäni vaaleja ajatellen ole juurikaan merkitystä. Enhän ole viemässä itseäni eduskuntaan.
Mutta jos minut valitaan kansanedustajaksi, vien Arkadianmäelle itseni sijasta lapset, ihmisten varhaisen tukemisen ja avoimuuden. Mutta erityisesti lapset.

Noora Koponen / Uudenmaan Vihreät

Lisää kommentti

Seuraa sosiaalisessa mediassa