Vaikka nykyinen kotikaupunkini löytyy Espoosta, juureni ovat pienessä merenrantakaupungissa Keski-Pohjanmaalla, Kokkolassa.
Lapsena olin päättänyt vakaasti, että minusta tulee isona palomies. Pettymys oli suuri, kun minulle kerrottiin, että tytöistä ei voi tulla palomiehiä. Onneksi tänään osaamme katsoa asioita laajemmin.
Palomiehen sijaan minusta tuli avokuntoutuksen fysioterapeutti kymmeneksi vuodeksi julkiselle puolelle. Mikä tärkeämpää, minusta tuli äiti kahdelle rakkaalle pojalle, joista esikoinen on autismikirjolla oleva Nuutti. Äitiyden polku vei minut vaikuttamistyön pariin vuonna 2014, sillä tuolloin hallitus oli päättänyt, että erityislasten ryhmäkokoja suurennettaisiin. Perustin adressin tätä päätöstä vastaan jolle keräsin tukea yli 25 000 allekirjoituksella.
Kun minulla on vapaa-aikaa, vietän sen mielelläni luonnossa. Uusimaa on täynnä toistaan ihmeellisempiä paikkoja, joiden historia on vertaansa vailla. Espoossa suunnistan nenäni mielellään Hanikan luontopolulle tai Nuuksioon, mutta myös kodin läheltä löytyvät lähimetsät ovat olleet koko perheemme retkeilykohde jo yli kymmenen vuoden ajan.
Kansanedustajana olen löytänyt itseni mitä erikoisimmista tilanteista ja vauhtia ei välillä tarvitse hakea edes yhden hissikerroksen vertaa. Jalkani ovat kuitenkin edelleen tiukasti maassa ja taistelu epäoikeudenmukaisuuksia vastaan jatkuu jokaisella rintamalla – oli kyse sitten vammaisten henkilöiden kuntoutuksesta, kunta-alan palkkakuopasta tai ihmisoikeuksien puolustamisesta.
Kaikkein tärkeintä on, että Suomessa asiat edistyvät parempaan suuntaan!
Tämän vuoksi olen päättänyt hakea jatkokaudelle eduskuntavaaleissa 2023 Uudenmaan vaalipiiristä.