Kuka Olen?


Vaikka nykyinen kotikaupunkini löytyy Espoosta, juureni ovat pienessä merenrantakaupungissa Keski-Pohjanmaalla. Olen syntynyt ja viettänyt lapsuuteni Kokkolassa, josta muutin pois lukion jälkeen 20-vuotiaana.

Kun minulla on vapaa-aikaa, vietän sen mielelläni luonnossa. Uusimaa on täynnä toistaan ihmeellisempiä paikkoja, joiden historia on vertaansa vailla.

Espoossa suunnistan nenäni mielellään Hanikan luontopolulle tai Nuuksioon, mutta myös kodin läheltä löytyvät lähimetsät ovat olleet koko perheemme retkeilykohde jo kymmenen vuoden ajan.

Kokkolassa hakeudun aina meren ääreen. Suomen länsirannikko on maisemineen vertaansa vaille ja meren läheisyys on hyvin rauhoittavaa. Lisäksi Kokkolan vanhassa kaupungissa on mukavaa tehdä iltakävelyitä. On ollut hassua huomata, kuinka pitkään poissa asuneena tuo lapsuuden kaupunki näyttää aivan erilaiselta, maamme historia on vanhoilla kivikaduilla läsnä ainutlaatuisella tavalla.

Olen aina kuulunut siihen joukkoon, jonka tulevaisuuden suunnitelmat eivät ole olleet koskaan kovin selvät. Paisti ollessani 5-vuotias. Olin tuolloin päättänyt vakaasti, että minusta tulee isona palomies. Pettymys oli suuri, kun minulle kerrottiin, että tytöistä ei voi tulla palomiehiä. Onneksi tänään on jo toisin.

Vuoden ajoista rakastan kevättä kaikkein eniten. Sitä hetkeä, jolloin luonto alkaa heräillä ja ensimmäiset silmut ilmestyvät puiden ja pensaiden oksiin, ja leskenlehdet ja voikukat valtaavat pientareet. Keväällä kaikki on vielä edessä ja mahdollisuudet valtavat. Vaikkakin on myönnettävä, että aikuistumisen myötä olen oppinut löytämään iloa jokaisesta vuoden ajasta niin, etten enää keskity vain odottamaan seuraavaa.

Edellisistä pohdinnoissa päätellen voisi erehtyä ajattelemaan, että elämäni on epäilemättä rauhallista ja hallittua. Tosi asia kuitenkin on, että tarvitsen siitä suoriutumiseen lähes zeniläistä vastapainoa. Minulla kun on tapana löytää itseni toistuvasti mitä erikoisimmista tilanteista ja vauhti ei välillä tarvitse hakea edes yhden hissikerroksen vertaa. Avustajani onkin useamman kerran harkinnut ”Eduskunnan sattuu ja tapahtuu -verkoston” perustamista.

Mutta pääasia ettei ole tylsää!

Ja vielä viimeinen tärkeä yksityiskohta. En juurikaan katso televisiota, mutta nyt on Ylellä Areenassa kova sarja – Aikuiset. Menkää ja katsokaa itse, ihan parasta!

Seuraa sosiaalisessa mediassa