Niin mediassa, kuin lukuisissa käymissäni vaalipaneeleissa nuorista keskustelu tuntuu jatkuvasti keskittyvän tasan yhteen asiaan – jengirikollisuuteen. Eikä se ole oikein. Viimeksi eilen kirjoitin some-päivitykseeni mm
Joskus sitä mykistyy, mitä kaikkea voi tapahtua. Tavattiin Sannan kanssa vuosi sitten. Se oli ystävyyttä ensi silmäyksellä. Talvella kun tavattiin puhuttiin Nuutista, ja mun ja
Valtiovarainministeriö julkisti tällä viikolla mahdollisia tulevia leikkauskohteita. Lista esittää kulttuurista, liikunnasta ja nuorisotyöstä 500-700 miljoonan euron leikkauksia. Ja kuitenkin me puhumme joka päivä siitä, kuinka
Yle uutisoi tänään työelämän ulkopuolelle kadonneista ihmisistä. Heitä on yli 140 000. Työelämästä syrjään jääneitä on enemmän kuin pitkäaikaistyöttömiä. Se on aivan valtava määrä. Ja
Sotekriisi on totta. Se on kriisi joka on pahimmillaan henkeä ja terveyttä uhkaava. Miedoimmillaankin se syventää ja pitkittää pahoinvointia, laskee toimintakykyä ja moninkertaistaa pieniä haasteita
Vuosi sitten heräsin hotellissa aamu viideltä puhelimeeni saapuneeseen viestiin, jossa kerrottiin Venäjän hyökänneen Ukrainaan. Avasin television, läppärin, molemmat puhelimet ja soitin kotiin lapselle, onko kaikki
